Hei
Vanha 70-80 luvun fudisjengi alkaa olla jo vähissä. Poissa ovat jo Reutsis, Arska, Jomppe, Brotski, Vuorisen Markku ja nyt viimeksi vasen pakki, entinen arvostettu puheenjohtaja.Rofa. No onneksi lentävä laitahyökkääjä Pippuri on vielä pelissä. Ja varmaan Härski Härmälä, Karlqvistin Harry, Sirenin Jokke ja Löppösen Paavo, ja minä Raimo, joka kymmenisen vuotta pelasin maalissa ja tarkasti seuran tilit.
Olisi todella korkea aika tavata. 88 pidettiin isot 20-,vuotisjuhlat. Tuskin sen jälkeen mitään?

Niin vielä tuosta hulppeasta, ohjelmallisesta 20-vuotisjuhlasta 1988 (toivottavasti en erehdy vuodesta). Juhlaotteluna oli ottelu Helsingin diplomaattikunnan joukkuetta vastaan Pallokentän Saharassa. Hävisimme 2-3. Minä kuuluin kyllä voittaneeseen joukkueeseen, koska pelasin vastustajan maalissa. Heillä ei ollut maalivahtia, ja meillä kaksi, broidi Rauski ja minä. Tämä peli oli kyllä urani huippuhetki, unohtamatta Lev Jashin turnaustakaan Pirkkolassa. Monia unohtamattomia kokemuksia otteluista ja pelitovereista kyllä jäi. Ai, dramattisiin ja kiinnostavin oli tietenkin Pyy, Jussiko. Hänestä en mitään ole kyllä kuullut.

Ja tietenkin Rofa Paqvalin, seuran pitkäaikainen puheenjohtaja, ja joukkueen luotettava vasen, perhetuttava yli viidenkymmenen vuoden takaa, on aivan oma kertomuksensa, josta voisi kyllä kirjankin kirjoittaa. Vähän työelämässäkin tiemme yhtyivät. Työelämässähän hän teki myös melkoisen uran, vaikka tuo ruotsinkielinen nimi saattoi hänelle joskus olla rasitekin. Isänpuoleinen suku oli Raumalta ja äidinpuoleinen Viipurista. Siihen väliin hänet voi kyllä hyvin sijoittaa.
Alunperin Hakiksen kundi, jolla oli kaksi broidiakin duunaripuolelta, oli pesäpalloilija-koripalloilija, joka pelasi korista seurassa vuosikymmeniä, ja veteraanina vielä Suomen maajoukkueessakin. Mutta jalkapallokin sujui ja myös suunnistus. Tarmossa oli nyrkkeillytkin. Sain hänet myös joksikin aikaa kokeilemaan käsipalloakin. Kun oli hyvä heittäjä, olisi varmaan tässäkin menestynyt, jos olisi oppinut oikein kovaa peliä.
Lastenlapsissa jatkuu kyllä Rofan urheilullisuus. Pojat ovat Jokerien huippujunnuja, lätkän junnumaajoukkueessakin, ja vähän nuoremmat tytöt fudiksessa.
Ai, niin miksi nämä muistelut? Tapasin seuran vanhan puheenjohtajan ja aktiivin Pajun Hannun, entinen uimarikin, jokin aika sitten Märskyn uimahallissa. Ja keskustelimme seurasta, onko vielä olemassa, onko toimintaa jne. No, päätin katsoa netistä, ja nämä sivut löytyivät. Eli jotakin eloa taitaa vielä olla. Olisi tosi mukavaa, jos joku yhteinen tilaisuus pystyttäisiin järestämään.

Hei Eki! Kiva kuulla Sinusta pitkästä aikaa. Pu-Sa on edelleen rekisteröitynä yhdistyksenä. Tarkistin asian. Se rekisteröitiin vuonna 2016 muuttamalla osoitetta juuri ennen kuin se olisi poistettu rekisteristä vuoden 2017 alusta. Pusan nimisenä pelasimme Espoon sarjaa vielä pari kautta sitten mutta sitten rahkeet eivät enää riittäneet toisin sanoen jengiä ei ollut tarpeeksi ja luovuimme sarjasta pelikauden loppupuolella. Mitään lopettajaistapahtumaa ei ole ollut mutta sellainen voitaisiin tietysti järjestää ja kutsua vanhoja pelureita mukaan. Toimintaakin voisi harkita jos porukkaa saadaan tarpeeksi mukaan mutta ikä ja muut yleiset tekijät kuten terveys jne. "saattavat" haitata paluuta sarjoihin. Olisi tietysti mukava istua alas ja muistella menneitä. Päättäkää te Pu-San konkarit mitä haluatte. Me Stapassa olemme valmiit tulemaan mukaan vaikka mihin! Yst. Jorma Lehto Pusan toistaiseksi viimeinen yhteysmies